KAUHUA JA PELKOA
Tälle sivulle kätkeytyy jotain kammottavaa… Uskallatko jatkaa selailua?
Sinua on varoitettu
Hylätyn kartanon seinällä roikkuu kolkon yksinäisyyden maalaus, joka saa sydämesi jäähtymään kuin kuoleman suudelma. Tämän kauhun tyyssijan seinät tuntuvat kannattelevan ikuisen yksinäisyyden taakkaa, ja niiden hiljainen kuiskaus tunkeutuu syvälle sieluusi kuin kylmä tuuli usvaisella hautausmaalla.
Kuvassa näkyy mystinen hahmo, jonka katse tuntuu seuraavan sinua huoneesta toiseen, ikään kuin se odottaisi tilaisuuttaan ottaa sinut valtaansa. Kartanon lattiat narisevat yksinäisyyttään, ja niiden vaimeat äänet kuulostavat kuolleiden kuiskaavalta valitukselta.
Kylmällä lattialla lojuu avattu kirje, jonka luettuasi toivot ettet olisi koskaan astunut sisään…
Kirjoittaminen on ainoa asia, mikä pitää mieltäni jotenkin kasassa. Kohtaloni on kuitenkin väistämätön, eikä toivoa enää ole.
Kolkkoihin huoneisiin kätkeytyy hirvittäviä salaisuuksia, ja käytävillä vaeltavat varjot odottavat että liityn heihin. Tunnen taulun hahmon läsnäolon, ja se kutsuu minua luokseen. En halua vielä antautua.
Halusin ratkaista kartanon mysteerin, mutta mitä lähemmäs pääsin, sitä vähemmän pystyin enää luottamaan omiin aisteihini. Olen luovuttanut, mutta ehkä joskus joku minua vahvmepi mieli pystyy päättämään sen minkä aloitin.
Pelkään sieluni puolesta. Olen loukussa, pakotietä ei ole.
